Kivikauden tiedot ja taidot

Kiven työstäminen

Kierikistä on löytynyt liuskeesta valmistettuja työkaluja, kvartsityökaluja sekä muualta tuotuja piiesineitä.

Kiven työstäminen tapahtui iskukivellä iskemällä suuremmasta materiaalikappaleesta irti pienempiä. Pienemmistä kappaleista voitiin sitten hioa esineitä. Liuskeet, diabaasit ja tuffiitit ovat olleet suosittuja kivilaatuja niiden kovuuden, helpohkon työstettävyyden ja kestävyyden vuoksi. Esineiden karkeassa hiomisessa käytetään hiomalaakakiveä, hiekkaa ja vettä hiekan toimiessa kuin karkeana hiomapaperina. Viimeistely tapahtuu esimerkiksi pelkästään kovempaa ja hienompirakeista kiveä käyttäen. Sahaaminen onnistuu käyttämällä esimerkiksi pii-, tai kvartsi-iskosten teräviä reunoja. Poraamiseen kvartsi ja pii ovat myös oivia. On myös kerrottu, että eläinten putkiluita olisi käytetty suorien reikien poraamiseen. Kiillottaminen onnistuu hiilimurskan ja nahan karkeamman pinnan kanssa.

Piin työstö on verrattaen erilaista. Pii on kovaa teräväreunaiseksi lohkeavaa kiveä, mitä on vaivalloista hioa, mutta siitä on helpompi iskeä paloja irti koska sen lohkeaminen on helposti ennustettavissa. Esineiden viimeistely on tapahtunut nyrhimällä. Samantyyppistä tekniikkaa on käytetty kvartsin työstämisessä. Kvartsin rakenne tosin on epätasaisempaa kuin piin, joten sen halkeaminen ei ole ollut niin helposti ennustettavissa.

Sädekiviliuskeesta valmistettu kaitataltta.

3500 eaa ajoitettu kvartsinuolenkärki Kierikinkankaalta.

Vuonna 2014 löytynyt liuskekivinen nuolenkärki.

Liuskekivestä valmistettu launi eli ongenkoukun edeltäjä sekä piikivestä valmistetun nuolenkärjen kantakatkelma. Piikiviesineet ovat Kierikissä olleet arvokasta tuontitavaraa.

Kourutaltan katkelma liuskekiveä.

Liuskekivestä valmistettu terä, tekijänä pj. Juuso.

Ennallistus liuskeisesta nuolenkärjestä, tekijänä pj. Juuso.

Liuskekivestä tehty karhunkynsiriipus, tekijänä pj. Juuso.

Kampakeramiikka 

Saviastian koristeltu reunakappale 5000 vuoden takaa.

Keraamisia astioita käytettiin säilytykseen, ruoanvalmistukseen ja muuhun tarpeelliseen. Kampakeraamiset astiat ovat saaneet nimensä kampaleimakoristeesta, jolla suuret, suippopohjaiset astiat on usein koristeltu. Kampakeramiikka ajoittuu vuosille 4200-2000 eaa, mutta tämä ajanjakso on jaoteltu alaryhmiin. Pelimme sijoittuu tyypillisen kampakeramiikan ajalle noin vuoteen 3500 eaa, jolta ajalta Kierikistä on löytynyt runsaasti keramiikkaa. Suomen lisäksi kampakeramiikkaa löytyy Karjalasta, Baltiasta ja Itä-Preussin alueelta.

Suuren ruukun reunakappale.

Kampakeramiikan valmistukseen käytetty savi löytyi yleensä asuinpaikan läheisyydestä. Saveen sekoitettiin muita aineita parantamaan sen polttokestävyyttä, kuten hiekkaa, asbestia, palanutta luuta, kvartsimurskaa tai orgaanisia sekoitteita kuten simpukankuoria tai kasvien osia. Kierikin keramiikka on tunnettua siitä, että sen sekoiteaineena on useimmin asbesti, jota on tuotu muualta, luultavasti Iisalmen lähettyviltä.

Yleisötapahtuman yhteydessä tehty ennallistus pienestä saviastiasta.

Astiat valmistettiin ns. makkaratekniikalla, eli liittämällä savimakkaroita päällekkäin toisiinsa laajenevan ympyrän muotoon. Astiat koristeltiin kampaleimoilla ja kuopilla, joiden tarkoitus oli luultavasti edistää tasaista polttoa. Joskus astiat maalattiin punamulta- tai nokiväreillä. Astiat kuivattiin ja poltettiin joko kuoppaliedessä tai avotulella. Polttaminen vaati noin 400 asteen lämpötilan.

Astioiden sirpaleista on löytynyt merkkejä myös korjaamisesta. Astioita korvattiin tökötillä eli koivun tuohesta valmistetulla liimalla tai ”ompelemalla” astian palat jänteellä yhteen niihin poratuista rei’istä.

Savi-idolit

Savi-idolien merkitystä ei ole selvitetty, mutta niitä lienee käytetty uskonnollisissa yhteyksissä.

Piirros vuonna 2014 löydetystä savi-idolin katkelmasta.

Vuonna 2014 löydetty savi-idolin katkelma.

Suomesta löytyy kolmenlaisia kivikautisia savi-idoleita, joista Kierikin idoli edustaa ns. tyypillistä kampakeraamista savi-idolia. Vanhimmissa, Lounais-Suomesta, löytyneissä idoleissa on punamullan jääneitä ja ne on aina rikottu. Ahvenanmaalaiset idolit puolestaan esittävät ihmistä ja liittyvät Ruotsin alueen kuoppakeraamiseen asutukseen. Tyypilliset kampakeraamiset savi-idolit ovat käyriä, jopa toukkamaisia, jotka voivat esittää ihmisiä, käärmeitä, hylkeitä, lintuja tai peuroja. Niillä on usein pitkä nokka ja lusikkamainen jalka, joskin kaksijalkaisiakin idoleita on löydetty. Kierikistä löytyneestä savi-idolin hahmoa on vaikea päätellä, koska se on vain katkelma, mutta siitä voi esittää kukin omat tulkintansa.

Kalastus

Kivikautisessa kylässä käytössä olevia ennallistuksia yhdestä puusta veistetyistä ruuhista. Ne ovat vapaasti pelaajien käytössä.

Liuskekivinen launi.

Kivikauden kierikkiläisen kalastajan pyyntivälinesettiin on kuulunut liuskekivestä hiottu launi, ongenkoukun edeltäjä, jonka katkelma löytyi kesän 2014 yleisökaivauksella Kierikinkankaalta.

1990-luvulla Kierikin lähettyvillä olevalta Purkajasuolta löytyi erittäin hyvin säilyneitä puisia liistekatiskoita. Ne ovat olleet pysyväisluonteisia rakenteita kalavesillä, ja niitä on ylläpidetty yhteisön voimin.

Luun työstö

Luun työstö on tapahtunut samoin tavoin hiomalla kuin kiven työstö. Luun ollessa pehmeämpää kuin kivi sen työstö on tietyssä mielessä ollut helpompaa. Kivikautisista luuesineistä meillä ei Suomessa ole paljoa esimerkkilöytöjä, sillä luu hajoaa maaperässämme sangen nopeasti sen happamuuden vuoksi. Joitain palaneiden luuesineiden kappaleita on löydetty ja orgaaninen aines säilyy hyvin kosteissa ja hapettomissa olosuhteissa. Esimerkkinä säilymisestä voidaan ottaa 6000 vuotta vanha luuharppuuna, joka löytyi hylkeen luurangon yhteydessä savisesta entisestä merenpohjasta Pohjois-Pohjanmaalta. Näiden löytöjen löytyminen tosin on hyvin harvinaista.

Alimpana Ylikiimingistä löytynyt, hirvenluusta tehty harppuuna. Ylempänä Muolaasta, Karjalan kannakselta löytynyt harppuunan kärki.