Kylän vuodenkierto

Kylän vuosi pyörii, luonnollisesti, metsästyksen ja keräilyn ympärillä.  Vuoden katsotaan alkavan keväällä, kun päivä alkaa olla yötä pidempi ja karhu herää talviuniltaan. Vuoden ensimmäinen juhla on Karhun heräämisen juhla, jolloin myös ihmisen ajatellaan heräävän uuteen vuoteen ja kevääseen.

Keväällä sulavat lumet, ja peurat tekevät vasoja. Soitimella olevia kanalintuja metsästetään. Mahlaa herutetaan ja korvasieniä kerätään. Ensimmäisten kevätkasvien, kuten horsmanversojen, nokkosen, suolaheinän ja kuusenkerkkien kausi alkaa. Pajutöitä varten kerätään vesoja ennen lehtien puhkeamista.

Alkukesästä kerätään parkkia koivusta ja pajusta, sillä hieman lehtien puhkeamisen jälkeen kuori irtoaa helpoimmin. Tälle ajanjaksolle sijoittuu myös lohennousu ja vesilintujen munien keruu. Alkukesä päättyy Keskikesän juhlaan.

Kesälle ajoittuvat hillan, vadelman ja ahomansikan poiminta. Kerätään myös kasveja, juureksia ja yrttejä kuivattavaksi. Loppukesälle ajoittuvat suuret peuranajot, joiden jälkeen koko kylä keskittyy valmistelemaan nahkoja, keittämään sisälmyskeittoja, valmistamaan makkaroita ja savustamaan lihaa. Loppukesästä järjestetään Sukujen henkien juhla.

Syksyllä kerätään sieniä, kuten erilaisia haperoita, tatteja ja rouskuja, sekä marjoja: puolukkaa, mustikkaa, karpaloita, musta- ja punaherukkaa. Varsinkin sieniä ja mustikkaa kuivataan, puolukkaa säilötään survoksena. Syksyllä pyydetään kuivattavaksi vähärasvaista kalaa, kuten kuhaa, ahventa ja haukea. Syksyllä alkaa myös mätikalan pyynti, erityisesti siian ja muikun mäti on arvostettua. Syksyn päättää Kekri.

Talvella pyydetään talvikarvaansa vaihtaneita turkiseläimiä, ja muokataan niiden nahkoja myyntiä varten. Riekkoa metsästetään ansastamalla. Keskitalvella järjestetään Pimeyden voiton juhla päivän ollessa lyhimmillään.

Talven päättää Hylkeiden juhla, joka aloittaa hylkeenpyyntisesongin. Kevättalvea luonnehtivat pitkät hiihtoretket auringossa, hylkeenpyynti luodoilta ja jäältä, talvikarvassa olevien eläinten ansapyynti ja käsitöiden tekeminen. Metsästettyä peuranlihaa nostetaan talojen katoille kuivamaan, erityisesti kuivattu sydän on herkkua. Kevättalven päättää Karhun heräämisen juhla.

Vuosijuhlat listattuna

Karhun heräämisen juhla – järjestetään, kun ensimmäisen karhun on nähty kömpineen talvipesästään. Tärkein heimon esikuvalle, karhulle omistettu juhla.

Keskikesän juhla – järjestetään päivän ollessa pisimmillään, nukkumaan ei mennä ollenkaan.

Sukujen henkien juhla – järjestetään keskikesän ja kekrin välissä. Tätä juhlaa vietetään pelissä.

Kekri – “sadonkorjuujuhla”, eli juhlistetaan sitä, kuinka ahkerasti on kaikkea kerätty, ja samalla viimeistä kertaa juhlitaan niin, että juhlassa on vielä tuoretta ravintoa.

Pimeyden voiton juhla – järjestetään päivän ollessa lyhimmillään ja päivän alkaessa pidentyä. Juhlimisessa tärkeintä ovat tarinat, ja keskiössä näytelmä siitä, kuinka karhu kääntää kylkeään.

Hylkeiden juhla – järjestetään keskitalven ja kevätpäiväntasauksen välissä. Juhlassa tärkeimpänä on kunnioittaa hyljettä, heimon tärkeintä saaliseläintä.

Vuodenajoista riippumattomat juhlat

• Hautajaisia järjestetään, kun niille aihetta on. Hautajaisissa surraan omaa ikävää, mutta pääpaino on poismenneen elämän muistelulla ja tämän elämän kohokohtien juhlistamisella. Tietäjät saattavat poismenneen hengen tuonpuoleiseen juhlavin menoin, jotta tämä kokisi tulleensa muistetuksi, ja veisi hyvät terveiset heimolta sukujen hengille.
• Toiselle kynnelle siirtymisen juhla ja lapsinimen saanti järjestetään, kun lapsi on sanonut ensimmäisen ymmärrettävän sanansa. Juhla on pienimuotoinen mutta tärkeä, sillä saahan heimo juhlassa uuden jäsenen.
• Aikuisnimen löytämisen kunniaksi järjestetään pienet juhlat, joissa syödään hyvin ja onnitellaan aikuiseksi tullutta. Lahjojakin annetaan juuri aikuiseksi tulleelle. Jos aikuisnimi löytyy talvella, saattavat juhlat olla vähän isommatkin, koska etenkin talvella jokainen piristys pimeyden keskelle otetaan ilolla vastaan.
• Metsästys- ja kalastusjuhlat. Varsinkin suurten metsästysretkien pohjustamiseksi järjestetään juhlia, joissa kunnioitetaan saaliseläintä ja pyydetään apua niin sukujen hengiltä kuin eläinten ja paikkojen hengiltä. Juhlaan osallistuu koko kylän väki, eivät pelkästään metsästäjät, vaikka metsästäjät näissä juhlissa saavatkin erityistä huomiota.
• Peijaiset. Tiettyjen eläinten, kuten karhun, kaatamisen kunniaksi täytyy järjestää erityiset, hautajaismenoja muistuttavat juhlat, joissa lepytellään surmatun eläimen henkeä. Hirveä metsästetään, mutta erityiset hirvet, kuten vanhat ja suurisarviset, tai vaikkapa valkoiset tai muuten epätavallisen väriset eläimet voivat myös saada peijaiset osakseen, jos metsästäjä tai tietäjä niin kokee.